Tunnistautumisvälineitä

Tunnistautumisvälineitä ovat fyysisiä tai digitaalisia keinoja, joilla henkilön tai laitteen identiteetti varmistetaan. Niiden tarkoituksena on estää luvaton pääsy tietoihin, järjestelmiin tai fyysisiin tiloihin. Tunnistautumisvälineitä voidaan jakaa karkeasti kolmeen päätyyppiin, jotka perustuvat tunnistetietoihin: tietoon perustuvat, omistukseen perustuvat ja ominaisuuteen perustuvat.

Tietoon perustuvat tunnistautumisvälineet vaativat käyttäjää muistamaan jotain, kuten salasanan tai PIN-koodin. Nämä ovat yleisimpiä digitaalisessa maailmassa, mutta niiden turvallisuus riippuu vahvasti salasanan vahvuudesta ja siitä, miten hyvin käyttäjä sen salassa pitää.

Omistukseen perustuvat tunnistautumisvälineet ovat fyysisiä esineitä, jotka käyttäjällä on hallussaan. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilökortit, turvakortit, pankkikortit, avaimet tai USB-muistitikut, jotka sisältävät tunnistustietoa. Nämä välineet on suunniteltu siten, että niiden kopiointi on vaikeaa.

Ominaisuuteen perustuvat tunnistautumisvälineet, eli biometriset tunnistusmenetelmät, perustuvat käyttäjän ainutlaatuisiin biologisiin piirteisiin. Näitä ovat esimerkiksi sormenjäljet, kasvojentunnistus, iiristunnistus tai äänentunnistus. Biometriset tiedot ovat erittäin vaikeasti kopioitavissa tai varastettavissa, mutta niiden käyttöön liittyy myös tietosuojaan liittyviä kysymyksiä.

Usein tunnistautumisen turvallisuuden parantamiseksi käytetään yhdistelmää eri tunnistautumistavoista, jolloin puhutaan monivaiheisesta tunnistautumisesta. Esimerkiksi salasana ja tekstiviestillä saatu koodi muodostavat kaksivaiheisen tunnistautumisen. Tunnistautumisvälineiden valintaan vaikuttavat käyttökohteen turvallisuustarpeet, käyttömukavuus ja kustannukset.