Tunnistamiskokeilla

Tunnistamiskokeilla tarkoitetaan kognitiivisen psykologian tutkimusmenetelmiä, joissa tutkittavilta selvitetään, tunnistavatko he aiemmin esitetyt stimullit. Tavoitteena on ymmärtää muistin tunnistamisen mekanismeja, päätöksentekoa ja muistijälkien laatua.

Käytännön rakenne perustuu yleensä kahteen vaiheeseen: oppimisvaiheessa osallistuja kohtaa joukon stimuloita (esimerkiksi sanoja, kuvia tai ääniä), ja testivaiheessa hänen tehtävänsä on sanoa, ovatko stimulit aiemmin nähty. Testimuotoja on useita, kuten yes-no-tunnistus (old/new), pakotetun valinnan kokeet (kaksi vaihtoehtoa) sekä Remember/Know-käytännöt muistamisen laadun arvioimiseksi. Stimuli voivat vaihdella ja niiden esitystapaa säädellään kontrolloidusti tutkimuskysymyksen mukaan.

Mittarit ja analyysi vaihtelevat kokeesta toiseen, mutta yleisiä ovat osumat ja virheet sekä vasteajat. Tutkimuksissa raportoidaan usein osumatarkkuus, väärien tunnistusten määrä sekä ROC-käyrä kuvaamaan herkkyyttä ja päätöskriteeriä. Eräissä lähestymistavoissa sovelletaan signaalintunnistus-teoriaa (d-prime ja kriteeri) muistin havaitsemisen ja päätöksenteon erottamiseen.

Sovellukset ja rajoitteet. Tunnistamiskokeita käytetään muistinjärjestelmien ja kognitiivisen prosessoinnin tutkimuksessa, oppimisen sekä ikääntymisen vaikutusten arvioinnissa sekä kliinisissä muistihäiriöiden tutkimuksissa. Tulokset voivat olla herkästi riippuvaisia kokeellista asetelmasta, stimuleiden tyypistä, kontekstista ja motivaatiosta, minkä vuoksi standardointi ja kontrollit ovat keskeisiä.