Tulonjakoindeksit

Tulonjakoindeksit ovat tilastollisia mittareita, joilla kuvataan tulon tai kulutuksen jakautumista väestössä. Niiden avulla voidaan arvioida epätasa-arvoa, vertailla maita tai alueita sekä tarkkailla muutoksia ajassa. Indeksit voivat pohjautua yksilöiden tai kotitalouksien tuloksi tai kulutukseen, ja ne voivat hyödyntää erilaisten ase- ja skaalauksien vaikutuksia.

Yleisimpiä tulonjakoindeksejä ovat Gini-indeksi, Theil-indeksi, Palma-indeksi ja Atkinson-indeksi. Gini-indeksi vaihtelee nollan ja yhden välillä: nolla tarkoittaa täydellistä tasa-arvoa, yksi täydellistä epätasa-arvoa. Se perustuu Lorenz-käyrään. Theil-indeksi on informaatioperusteinen mittari, jota voidaan hajottaa ryhmittäin kuvaamaan eriarvoisuutta sekä sisäisesti että ryhmien välillä. Palma-indeksi mittaa tulonjaon ääripäät: se on ylimmän 10 prosentin tulon ja alimman 40 prosentin tulonjaon suhde, jolloin suurempi arvo viittaa epäoikeudenmukaisempaan jakautumaan. Atkinson-indeksi antaa mahdollisuuden asettaa yhteiskunnan epävarmuuden arvoa koskeva kynnys: parametri epsilon määrittää, kuinka paljon pienituloiset vaikuttavat mittariin.

Mittaa voidaan laskea käyttäen kotitalouksien tulo- tai kulutustietoja, ja ne voidaan erotella pienten ryhmien mukaan sekä hajottaa eri alaryhmien välillä tapahtuvaan eriarvoisuuteen. Käytön rajoitteisiin kuuluvat aineiston laatu ja kattavuus, valikoituminen, alueelliset erot sekä se, miten tulonlähteet ja elintaso on määritelty (esimerkiksi kulutus vs. tulot, equivalence scales). Tulonjakoindeksit ovat keskeisiä välineitä taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen politiikan seurantaan.