Toteamuksenakäsite

Toteamuksen käsite (toteamus) on kielitieteessä ja filosofiassa käytetty termi, joka kuvaa lausuman sisällöllistä väittämää. Toteamus on tavallisesti deklaratiivinen lause tai sen ilmaisumuoto, jonka esittäjä väittää kuvaavan todellisuutta. Keskeinen piirre on sen totuusarvo: toteamus voidaan pitää totena tai epätotena riippuen siitä, vastaako sen propositsio maailmaa.

Toteamus eroaa muista ilmaisutavoista, kuten kysymyksistä tai käskykäskyistä. Kysymys herää tiedon tai päätelmän puutteeseen, kun taas käsky ilmaisee toimintaa. Toteamus puolestaan pyrkii informoimaan ja vastaamaan kysymykseen siitä, mitä maailmassa on. Mastaa lauseen muoto tai sävy ei itsessään määrittele sen sisällön totuutta; se riippuu siitä, millainen todellisuus sen väitteen mukaan todellisuudessa on.

Lopullinen merkitys muodostuu propositiosta, jonka toteamus esittää: esimerkkinä "Kissa istuu pöydällä." Tämä väite kuvaa tilan tai tapahtuman olemassaoloa ja voi olla tosi tai epätosi olosuhteiden mukaan. Toteamuksen ymmärtäminen ulottuu semantiikasta pragmatiikkaan, jossa tarkastellaan myös sitä, miten puhuja sitoutuu totuudellisuuteen ja miten konteksti vaikuttaa sisällön tulkintaan.

Toteamuksen käsite liittyy laajemmin puhetoiminnan teoriaan (speech act) sekä totuuslauseksemateriaalin tutkimukseen. Siinä korostuvat sekä ilmaisun sisällöllinen, totuudellisuuteen liittyvä ulottuvuus että puhujan asenne, uskomus ja kertomis- ja todistustarve. Suomessa termiä käytetään erityisesti kieli- ja semantiikkatutkimuksessa kuvaamaan deklaativisia lauseita ja niiden totuusarvovaatimuksia.

---