ilmaisutavoista

Ilmaisutavat ovat kielenkäytön keinoja, joiden avulla viestintään annetaan sävyä, asenne ja rytmi. Ne kattaa sekä sanalliset että ei‑sanalliset keinot ja voivat ilmetä sekä puheessa että kirjoitetussa kielessä. Ilmaisutapojen tarkoituksena on usein tehdä viestistä ilmeisempi, vaikuttavampi tai sopivammanlaatuinen tilaisuuteen nähden. Ne eivät aina muuta ydinsisältöä, mutta vaikuttavat ymmärrykseen ja tulkintaan.

Kielelliset ilmaisutavat koostuvat muun muassa kielikuvista ja kielikuvistuksesta, idiomeista, sanontatavoista sekä retorisista keinoista kuten ironia, liioittelu (hyperbole), litotes, retoriset kysymykset ja toisto. Näiden avulla voidaan ilmaista vertailua, mielipidettä tai tunteita vakuuttavammin tai leikillisemmin. Sommittelu ja sanavalinnat voivat korostaa asennetta, arvostusta tai puheenmuodon vaikutus}

Ei-kielelliset ilmaisutavat sisältävät kehonkielen, ilmeet, eleet, äänensävy, puhen rytmin sekä tauot ja painotukset. Myös kirjoitetussa tekstissä voidaan hyödyntää visuaalisia keinotekin, kuten typografiaa ja rytmitystä, toimiakseen ilmaisutapana.

Kontekstissa ilmaisutavat rakentavat viestinnän sosiaalisia suhteita, ilmasta sopivuuden, status tai epävarmuuden, ja ne ovat usein kulttuurisidonnaisia. Tutkimuksessa ne kuuluvat stilistiikkaan ja pragmatiikkaan, joissa tarkastellaan, miten ilmaisutavat vaikuttavat viestin tulkintaan ja vaikuttavuuteen.

Käytännössä ilmaisutavat ovat oppimisen ja opettamisen kohde kieltenopetuksessa sekä ymmärryksen ja ilmaisun kehittämisessä media- ja arkipäivätilanteissa.