Tiedostojakojärjestelmiä

Tiedostojakojärjestelmiä, eli englanniksi distributed file systems (DFS), ovat järjestelmiä, jotka mahdollistavat tiedostojen ja hakemistojen käytön ja hallinnan useiden tietokoneiden välillä. Ne luovat illuusion yhdestä yhtenäisestä tiedostojärjestelmästä, vaikka data olisi hajautettuna useisiin eri palvelimiin tai laitteisiin verkossa. Tämä hajauttaminen tuo useita etuja, kuten parannetun suorituskyvyn ja skaalautuvuuden, koska pyyntöjä voidaan käsitellä useammasta lähteestä. Lisäksi tiedostojakojärjestelmät parantavat vikasietoisuutta. Jos yksi palvelin pettää, data on usein saatavilla muista solmuista, mikä varmistaa jatkuvan saatavuuden.

Tiedostojakojärjestelmien suunnittelussa on olennaista huomioida useita tekijöitä, kuten tiedon eheys, synkronointi ja tietoturva. Tiedon eheyden varmistamiseksi käytetään usein replikointia, jossa sama tieto tallennetaan useaan paikkaan. Synkronointi puolestaan takaa, että kaikki kopiot tiedosta ovat ajan tasalla. Tietoturva toteutetaan tyypillisesti pääsynhallinnan ja salausten avulla.

Esimerkkejä tunnetuista tiedostojakojärjestelmistä ovat NFS (Network File System), SMB/CIFS (Server Message Block/Common Internet File System) ja HDFS (Hadoop Distributed File System). NFS on perinteinen ja laajalti käytetty järjestelmä Unix- ja Linux-ympäristöissä. SMB/CIFS on yleinen Windows-verkoissa. HDFS on suunniteltu erityisesti suurten datamäärien tallentamiseen ja käsittelyyn hajautetuissa laskentaympäristöissä, kuten Hadoop-ekosysteemissä. Tiedostojakojärjestelmät ovat keskeisiä nykyaikaisissa pilvilaskenta-, suuren datan ja yritysverkkojen ratkaisuissa.