Terassikerrokset

Terassikerrokset ovat jokilaakson reunalle muodostuneita peräkkäisiä sedimenttikerroksia, jotka kuvaavat entisiä jokitulvasasoja ja tämänhetkisen vedenkorkeuden ylittäneitä alueita. Ne näkyvät usein penkereinä tai tasaisina laaksonpintoina, ja niiden rajat voivat paljastua kallio- tai maakerrosten kautta.

Terassikerrokset syntyvät, kun joki muokkaa uomaansa ja alueen suhteellinen kohoaminen sekä vedenpinnan vaihtelut muokkaavat jokitason kulkua. Kun vanha tulvatason sedimenttipeite jää pysyvästi nykyisen vedenpinnan yläpuolelle, sen päälle kertyy uusia sedimentoja. Peräkkäisten kerrosten välillä on usein erilaisia sedimenttityyppejä, kuten sora-, hiekka- ja lietekerroksia, sekä toisinaan paleosoleja eli fossiilisia maaperäkerroksia.

Ajoitus ja tulkinta: Kerroksia voidaan ajoittaa radiokarbonaatiolla eloperäisistä kerrostumista sekä luminesenssiajoituksella (OSL). Stratigrafiset suhteet ja maanpinnan kehityksen tunnuspiirteet auttavat rakentamaan jokien kehityspolkuja sekä ilmaston- ja tektonisen toiminnan vaikutuksia.

Merkitys: Terassikerrokset ovat tärkeitä tiedonlähteitä maiseman kehityksen, ilmastonvaihtelujen ja alueen geologisen liikkeen ymmärtämisessä sekä vesitaloudessa ja maankäytössä.

Maantieteellinen levinneisyys: Terassikerrokset ovat yleisiä jokilaaksoilla ympäri maailmaa, myös Suomessa, missä useat suuret joet sisältävät useita terassitasoja.