Teollisuusmelun

Teollisuusmelu tarkoittaa teollisuuslaitoksissa syntyvää melua, joka voi aiheuttaa terveysriskkejä työntekijöille sekä häiritä ympäristöä. Lähteitä ovat muun muassa koneiden ja laitteiden käyttö, puristus- ja muovausprosessit, kuljetus sekä ilmanvaihto- ja kunnossapitöiden äänet. Melu voi olla jatkuvaa tai impulsiivista, ja sen vaikutukset riippuvat sekä äänentason asteesta että altistumisajasta.

Melun mittaaminen ja hallinta perustuvat äänen voimakkuuden mittauksiin, kuten LAeq,8h-arvoon (keskustaso, jonka työntekijä saa kahdeksan tunnin työvuoron aikana, ottaen huomioon aikavasteen). Kansainväliset ja eurooppalaiset standardit sekä direktiivit määrittelevät mittausmenetelmät sekä altistumisen enimmäis- ja toiminta-arvot.

Euroopan unionin direktiivi 2003/10/EC asettaa kolme tasoa: toiminta-arvot 80 dB(A) ja 85 dB(A) sekä enimmäistaso 87 dB(A) LAeq,8h. Näitä arvoja noudatetaan, ja tarvittaessa altistumista pyritään alentamaan teknisillä ja organisatorisilla keinoilla sekä kuulonsuojaimilla. Säännöt edellyttävät myös terveystarkastuksia ja aktiivista riskinarviointia.

Suomessa teollisuusmelun hallintaa ohjaavat työturvallisuuslainsäädäntö sekä ohjeistukset, joiden suunnittelussa käytetään standardeja kuten ISO 9612 (menetelmät työaikaisen melun arviointiin) ja ISO 1999 (äänitasojen ja kuulon suojelun perusteet). Tehokas hallinta yhdistää tekniset ratkaisut (äänieristys, vaimennus, kunnossapito), organisatoriset toimenpiteet (vuorojen kierrätys, tauot) sekä kuulonsuojaimet.