Tartuntatesti

Tartuntatesti on termi, joka viittaa laboratoriotutkimukseen tai nopeaan kokeeseen, jolla havaitaan taudinaiheuttaja tai elimistön immuunivaste infektioon. Sana on suomenkielinen yhdistelmä "tartunta" (infektio) ja "testi" (koe). Tartuntatestejä käytetään kliinisessä diagnostiikassa, väestötasoisessa seulonnassa ja tartuntatautien valvonnassa.

Testityyppejä ovat suoraan patogeeniä osoittavat menetelmät, kuten PCR- ja viljelytestit, sekä antigeeni- ja antigeninnopeustestit, sekä infektion aiemman läpikäynnin osoittavat vasta-ainetestit. Laboratoriopohjaiset PCR-analyysit ovat herkempiä ja tarkempia, kun taas pikatestit tarjoavat nopean vastauksen mutta usein alhaisemman sensitiivisyyden. Näytteitä otetaan tavallisesti nenänielusta, nielusta, verestä, virtsasta tai ulosteesta riippuen taudinaiheuttajasta.

Testin luotettavuuteen vaikuttavat herkkys (sensitiivisyys), ominaisuus (spesifisyys), näytteenottoajankohta ja laadunvarmistus. Varhaisessa tai myöhäisessä vaiheessa testin tulos voi olla väärä negatiivinen, ja harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä väärä positiivinen. Tulosten tulkinta yhdistetään kliiniseen arvioon ja epidemiologiseen kontekstiin.

Tartuntatestit ovat yleensä säädeltyjä tuotteita; käytössä voivat olla kansalliset ohjeet ja sertifikaatit (esim. CE-merkintä). Tulokset voivat olla ilmoitusvelvollisia tartuntatautirekistereihin, ja niiden käsittelyssä noudatetaan terveydenhuollon tietosuojakäytäntöjä.