Säteilyvuorovaikutuksissa

Säteilyvuorovaikutuksissa viittaa ilmiöihin, jotka tapahtuvat, kun säteily kohtaa ainetta. Säteily voi olla luonteeltaan sähkömagneettista, kuten valoa tai röntgensäteilyä, tai hiukkassäteilyä, kuten elektroneja tai protoneja. Vuorovaikutuksen tyyppi riippuu säteilyn energiasta ja aineen ominaisuuksista.

Yleisiä vuorovaikutusmekanismeja ovat absorptio, jossa aine ottaa vastaan säteilyn energiaa, ja sironta, jossa säteily muuttaa suuntaansa. Absorptio voi johtaa esimerkiksi aineen lämpenemiseen tai atomien virittymiseen korkeammille energiatasoille. Sironta voi olla elastista, jolloin säteilyn energia ei muutu, tai epäelastista, jolloin energiaa siirtyy aineeseen.

Muita vuorovaikutuksia ovat ionisaatio, jossa säteily irrottaa elektroneja atomeista tai molekyyleistä, ja translaatio, jossa säteily läpäisee aineen. Säteilyn vuorovaikutuksella aineen kanssa on monia sovelluksia fysiikassa, kemiassa, lääketieteessä ja teollisuudessa. Esimerkiksi röntgensäteilyn käyttö lääketieteellisessä kuvantamisessa perustuu sen kykyyn läpäistä pehmytkudoksia, mutta absorboitua luissa.