Säteilylämmönsiirrossa

Säteilylämmönsiirrossa lämpö siirtyy sähkömagneettisten aaltojen muodossa, ilman väliainetta. Tämä prosessi on olennainen erityisesti avaruudessa, jossa ei ole materiaa lämmön johtumiseen tai konvektioon. Kaikki kappaleet, joiden lämpötila on absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, lähettävät säteilyä. Säteilyn määrä ja intensiteetti riippuvat kappaleen lämpötilasta ja sen ominaisuuksista, kuten emissiivisyydestä.

Esimerkiksi Aurinko lähettää valtavan määrän säteilyenergiaa, joka lämmittää Maan pintaa. Tämä on keskeinen säteilylämmönsiirron ilmentymä. Toinen arkinen esimerkki on takassa hehkuva tuli, joka säteilee lämpöä ympäröivään tilaan. Myös hehkulamppu tuottaa valoa ja lämpöä säteilyn avulla.

Säteilylämmönsiirron tehokkuuteen vaikuttavat kappaleiden välinen etäisyys, pintojen ominaisuudet (väri, kiilto, karheus) sekä niiden välissä oleva aine. Läpinäkyvät materiaalit, kuten lasi, päästävät säteilyä lävitseen, kun taas tummat ja mattapintaiset materiaalit absorboivat ja emittoivat sitä tehokkaammin. Säteilylämmönsiirto on yksi kolmesta perusmekanismista lämmönsiirrolle, muiden ollessa johtuminen ja konvektio. Se on erityisen merkittävä korkeissa lämpötiloissa ja tyhjiössä.