Sähkömagneettikentät

Sähkömagneettikentät ovat fysikaalisia kenttiä, jotka yhdistävät sähkö- ja magneettikentät. Ne syntyvät sähkövarauksista ja liikkuvista sähkövarauksista eli sähkövirroista. Sähkömagneettikentät ovat keskeisiä sähkömagnetismin teoriassa, jonka James Clerk Maxwell muotoili 1800-luvulla. Maxwellin yhtälöt kuvaavat, miten sähkö- ja magneettikentät vuorovaikuttavat ja synnyttävät toisiaan.

Sähkömagneettikentät voivat esiintyä monissa eri muodoissa, joista tunnetuin on sähkömagneettinen säteily. Tällaisia ovat esimerkiksi radioaallot, mikroaallot, infrapunasäteily, näkyvä valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Sähkömagneettisen säteilyn nopeus tyhjiössä on valonnopeus, joka on universaali vakio. Säteilyn energia ja aallonpituus ovat kääntäen verrannollisia.

Sähkömagneettikentillä on lukuisia sovelluksia arkielämässä ja teknologiassa. Niitä käytetään tiedonsiirrossa (radio, televisio, matkapuhelimet), lääketieteessä (röntgenkuvaus, magneettikuvaus), teollisuudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Sähkömagneettikenttien tutkimus on avannut ymmärrystä universumin toiminnasta ja mahdollistanut monien modernien teknologioiden kehittämisen. Kenttien vaikutukset biologisiin organismeihin ovat myös aktiivisen tutkimuksen kohteena.