Syvyysanturit

Syvyysanturit, suomeksi syvyysanturit, ovat laitteita, jotka mittaavat etäisyyttä kohteeseen. Niitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa, kuten robotiikassa, autonomisissa ajoneuvoissa, teollisuusautomaatiossa ja lääketieteellisissä laitteissa. Syvyysantureita on useita erilaisia, ja ne toimivat eri periaatteilla.

Yksi yleisimmistä tyypeistä on optinen syvyysanturi, joka käyttää valoa etäisyyden mittaamiseen. Esimerkiksi triangulaatioperiaatteella toimivat anturit lähettävät valopisteen kohteeseen ja mittaavat valopisteen sijainnin kamerassa. Muita optisia menetelmiä ovat aika-of-flight (ToF) -anturit, jotka mittaavat valonsäteen kulkuaikaa kohteeseen ja takaisin, sekä stereokoneistetut anturit, jotka käyttävät kahta kameraa luodakseen syvyyskuvan.

Ultraäänianturit ovat toinen yleinen tyyppi, jotka käyttävät ääniaaltoja etäisyyden mittaamiseen. Ne lähettävät ultraäänipulssin ja mittaavat sen heijastumisaikaa takaisin anturiin. Tämä menetelmä on tehokas monenlaisissa olosuhteissa, mutta sen tarkkuus voi olla rajallinen.

Lidar (Light Detection and Ranging) -anturit ovat kehittyneempiä optisia antureita, jotka käyttävät laseria useiden mittausten tekemiseen ympäristöstä. Lidar tuottaa tarkan 3D-pistepilven, jota voidaan käyttää ympäristön mallintamiseen ja objektien tunnistamiseen. Tutkajärjestelmät käyttävät radioaaltoja etäisyyden ja nopeuden mittaamiseen.

Syvyysantureiden valintaan vaikuttavat sovelluksen vaatimukset, kuten mittausalue, tarkkuus, virkistystaajuus, ympäristöolosuhteet ja kustannukset.