Sytytysmenetelmiä

Sytytysmenetelmiä ovat erilaisia tapoja aikaansaada syttymistä, eli palavan aineen muuttumista hallitsemattomaan palamiseen. Sytytys vaatii yleensä kolmen tekijän yhdistelmän: palavaa ainetta, happea ja sytytyslämpötilan saavuttamista. Eri sytytysmenetelmät keskittyvät näiden tekijöiden hallintaan tai yhdistämiseen.

Yksi yleisimmistä sytytysmenetelmistä on avotuli, joka saadaan aikaan esimerkiksi tulitikuilla, sytyttimillä tai kipinöillä. Nämä menetelmät tuottavat suoraan riittävästi lämpöä sytyttääkseen palavan materiaalin, kuten puun tai paperin. Sähköinen kipinä, jota käytetään esimerkiksi polttomoottoreissa, on toinen tehokas sytytystapa. Sähkövirta luo korkean lämpötilan purkauksen, joka sytyttää polttoaineseoksen.

Kitka on myös tunnettu sytytysmenetelmä. Esimerkiksi tulusten valmistuksessa kitkaa käytetään luomaan kuumuutta ja kipinöitä, jotka sytyttävät helposti syttyvää materiaalia, kuten hahtuvaa. Paineen nopea muutos voi myös aiheuttaa syttymisen. Esimerkiksi dieselmoottoreissa polttoaine syttyy puristustahdin aiheuttaman korkean lämpötilan ja paineen vaikutuksesta ilman erillistä kipinää. Kemialliset sytytysmenetelmät perustuvat reaktioihin, jotka tuottavat lämpöä ja mahdollisesti myös liekin. Esimerkiksi tietyt yhdisteet, kuten fosfori, voivat syttyä itsestään tai reagoimalla ilman kanssa.