Suuttumista

Suuttumista on suomen kielen substantiivi, joka on suuttumisen partitiivimuoto. Se viittaa sekä tunteeseen että sen syntyyn liittyvänä ilmiönä, kun ihminen alkaa vihastua. Partitiivimuotoa käytetään erityisesti, kun puhutaan epämääräisestä tai jatkuvasta ilmiöstä, tai kun kyse on kokemuksesta eikä konkreettisesta määrästä.

Käyttö ja merkitys riippuvat kontekstista. Suuttumista voidaan käyttää ilmaisemaan tunteen ilmenemistä osana laajempaa kuvausta, kuten "se aiheutti minussa suuttumista" (se herätti minussa vihastumisen). Sitä esiintyy myös lauseissa, joissa painotetaan prosessia tai tunnetta yleisesti, ei vain tiettyä tilaa.

Suuttuminen eli suuttuminen on samaan juuriperheeseen kuuluva sana, joka viittaa enemmän siihen, että henkilö menettää malttinsa ja reagoi tunteella. Suomen kielessä suuttumista voidaan nähdä osana tunteiden ilmaisua, ja sanaa käytetään usein psykologisissa, kirjallisissa tai sosiaalisissa yhteyksissä, kun halutaan puhua suuttumisen kokemuksesta ilman konkreettisen ilmaisun määrää.

Lähipiiriin kuuluvat termit ovat esimerkiksi viha, kiukku ja raivo, jotka kuvaavat muita voimakkaita tunteita. Suuttumista eroaa näistä muun muassa sillä, että se viittaa sekä tunteeseen että sen prosessiin, ja sen partitiivinen muoto on yleinen ilmaisu sen määrän tai kokemuksen ilmaisussa.

Näytäthtejä sanoja ja käyttöä käsittelee yleisesti kieliopillisia vivahteita sekä suomen sanastoa koskevaa ymmärrystä. See also: suuttua, suuttuminen.