Suolamuotoon

Suolamuotoon viitataan kemiallisessa ja farmakologisessa kontekstissa siihen, että yhdiste on olemassa suolan muodossa. Tällöin yhdisteen ionisoituvat osat muodostavat ioniyhdisteen vastakationin ja anionin välille. Suolamuodot syntyvät yleensä, kun yhdisteen emä pääsee reagoimaan vahvan happona tai kun happona toimiva komponentti reagoi emäksen kanssa. Suolamuotoja hyödynnetään erityisesti lääkeaineissa, koska ne voivat parantaa liukoisuutta, stabiilisuutta ja hallittavuutta.

Yleisimmät suolamuodot syntyvät esimerkiksi kloridi-, sulfataatti-, asetaatti-, nitraatti- ja fosfaattisuoloina. Näiden suolojen muodostumista säätelevät sekä yhdisteen toiminnallisuudet että vastakkaisten ioneiden ominaisuudet. Farmakologiassa suolamuotoja käytetään usein parantamaan lääkkeen liukenevuutta ja nopeaa imeytymistä elimistöön sekä taloudellista valmistettavuutta ja varastoituvuutta. Suolamuodot voivat kuitenkin vaikuttaa myös makuun, haihtuvuuteen ja hygroscopicityyn.

Käytännössä suolamuodon valinta perustuu haluttuihin ominaisuuksiin, kuten liukoisuuteen, biologiseen hyötyösuuntaan ja annostukseen. Joissain tapauksissa pyritään muuttamaan suolamuotoa toiseen suolamuotoon tai palauttamaan takaisin vapaa muodostuma (ei-salt), esimerkiksi tilanteissa, joissa imeytyminen on optimaalista tietyssä muodossa. Suolamuodot ovat siten keskeisiä sekä kemiallisessa suunnittelussa että lääketieteellisessä käytännössä.