Suolakivi

Suolakivi, viitamillaan halite, on natriumkloridin (NaCl) mineralinen muoto. Se on yleinen kiven suola, joka muodostuu sedimentäärisissä suolapitoisissa depositioissa, kun suolainen vesi haihtuu.

Kemiallisesti suolakivi koostuu NaCl:sta. Se esiintyy usein värittömien tai valkoisten kiteiden muodossa, mutta epäpuhtaudet voivat antaa sille sävyjä. Kidejärjestelmä on isometrinen ja tyypillinen kidehoito on kuutiomainen. Kiven kovuus on noin 2,5 Mohs, tiheys noin 2,16 g/cm³, ja se on hyvin haihtuvaa vedessä. Suolainen maku on tyypillinen tuntomerkki.

Muodostuminen ja esiintyminen: suolapatinraudat syntyvät usein kuivuudessa, kun suolainen merivettä tai suolalakea haihtuessa alkaa kiteytyä. Suolakivilampojen ja -kenttien muodostuminen johtaa paksuihin suolakerrostumiin, joita voidaan louhia suolana tai tuottaa liuoksena ja uuttaa kiteille.

Louhinta ja jalostus: suolakiveä louhitaan sekä maan sisäisillä louhoksilla että liuoksialtailla. Usein veteä pumpataan maahan, jolloin suola liukoistuu; liuoksesta valmistetaan suolaa jälkikäteen haihduttamalla. Tuotteet puhdistetaan ja tarvittaessa rikastetaan ruokasuolaksi tai teollisuusasteiseksi.

Käyttötarkoitukset: suurin osa suolakivestä käytetään ruokasuolana ja elintarviketeollisuudessa. Sitä käytetään myös tienopeudessa ja kosteudenhallinnassa talviaikaan sekä kemianteollisuudessa, esimerkiksi kloorin ja lipeän tuotannossa. Lisäksi sitä käytetään vedenkäsittelyssä ja maataloudessa.

Tunnettuja esiintymiä: tunnettuja suolakaivoksia ovat esimerkiksi Wieliczkan suolakaivos Puolassa sekä Khewran suolakaivos Pakistanissa. Maailmanlaajuiset suolantuotantokeskukset sijaitsevat monilla rannikkoseuduilla ja suurissa sedimentaarisissa basenkeissa.