Suodatusteho

Suodatusteho, eli filtration efficiency, tarkoittaa suodattimen kykyä poistaa partikkeleita nesteestä tai kaasusta. Yleisesti se mittaa, kuinka suuri osa tulovirrään joutuvista partikkeleista poistuu järjestelmän kautta. Tyypillinen määritelmä on η = (Cin − Cout) / Cin, missä Cin on tulopitoisuus ja Cout on poistunut pitoisuus; tuloksena saadaan luku, joka ilmaistaan usein prosentteina. Suodatustehoa voidaan tarkastella eri partikkelikoossa, jolloin puhutaan esimerkiksi MPPS:sta (most penetrating particle size), jonka kohdalla suodatus on heikointa.

Faktorit: suodatustehon heikentymiseen vaikuttavat partikkelien koko ja koostumus, virtausnopeus ja virtaustiheys, suodatinmateriaalin huokoisuus ja paksuus sekä suodattimen rakenne (esimerkiksi kerrosten määrä ja syvyys). Lisäksi lämpötila, kosteus ja painehäviö vaikuttavat suodatustulokseen. Usein suurempi painehäviö parantaa poistoluvutetta vain tilapäisesti, eikä se ole täysin ilmaistavissa ilman kokonaisjärjestelmän kuvauksia.

Mittaus: suodatustehoa mitataan usein laboratorio-olosuhteissa käyttämällä tiedettyjä testipitoisuuksia sekä sisään- että ulostuloa mittaavia antureita. Eri sovelluksissa voidaan käyttää erilaisia testipilviä, kuten kaasut tai vedet, ja ilmoittaa tulos tietyllä partikkelikoossa tai kokonaistartuntaprosentilla.

Sovellukset ja standardit: suodatusteho on keskeinen tekijä ilmanpuhdistuksessa, HVAC-järjestelmissä, puhdastiloissa ja vedenkäsittelyssä. Kansainvälisiä standardeja ja luokituksia ovat esimerkiksi HEPA/ULPA-luokitukset sekä EN 1822 ja ISO 29463 -sarjan normeja; vedenkäsittelyssä näihin liittyvät standardit ja viranomaismääräykset voivat vaihdella.