Substaatiokokoja

Substaatiokokoja tarkoittaa sekä fyysistä tilaa, jonka sähköasema vie, että sen tarjoamaa sähkötehoa ja jännitetasoa. Sähköverkossa substaatioilla on keskeinen rooli jännitteen muuntamisessa ja reitittämisessä. Koko määritellään pääasiassa kahdella tavalla: fyysisenä footprintina ja kapasiteettina (tavallisesti MVA).

Tilallinen footprint ja kapasiteetti määräytyvät useiden tekijöiden perusteella. Kapasiteetti ilmoitetaan yleensä MVA:lla ja jännitetaso kilovoltteina (kV). Jännitetaso, muuntajien määrä ja kapasiteetti, kytkimien ja bussien määrä sekä huolto- ja turvallisuusvaatimukset vaikuttavat kokoon. Siirtosemissa, joissa jännitteet ovat korkeita, tarve on suuremmasta tilasta ja monipuolisemmasta kalustosta; jakeluasemissa tilat voivat olla pienempiä mutta sisältävät useita muuntajia tai kytkimiä.

Tyypillisiä kokoluokkia ovat suurjännitteiset siirtosamat, jotka voivat olla suurempia ja monimutkaisempia, sekä pienemmät jakelu- tai alueasemat, jotka voivat olla kompakteja ja moduulaarisesti toteutettavia. Fyysinen footprint vaihtelee muutamasta kymmenestä neliömetristä useisiin hehtaareihin riippuen paikasta ja tehtävästä.

Viime vuosina kehityksessä on yleistynyt modulaarisuus ja konttiasemat, jotka nopeuttavat asennusta ja helpottavat laajentamista. Suunnittelussa korostuvat turvalliset tilat, esteetön pääsy huoltohenkilöstölle sekä ympäristö- ja kunnalliset vaatimukset.