Standarihoito

Standarihoito, eli standardihoito, tarkoittaa potilaalle tietyllä sairaudella annettavaa hoito-ohjelmaa, joka perustuu parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön ja virallisiin ohjeisiin. Se kuvastaa hoitokokonaisuutta, jonka on tarkoitus olla turvallinen, tehokas ja yhdenmukainen eri hoitopaikoissa. Standardihoito määritellään usein kansallisissa tai kansainvälisissä suosituksissa sekä kliinisten tutkimusten tuloksissa.

Hoitoprosessin keskeisiä osia ovat diagnostikka, varhaisen vasteen lääkehoito sekä tukevat toimenpiteet, kuten fysioterapia, ravitsemusohjeet ja elämänlaadun tukeminen. Näyttöön perustuvat ohjeet voivat koskea sekä lääkitystä että ei-lääkkeellisiä toimenpiteitä, kuten leikkausta tai sädehoitoa. Standardihoito päivitetään jatkuvasti, kun uutta tutkimustietoa julkaistaan ja ohjeet päivitetään.

Käytännössä standardihoito toteutuu hoitolinjoina tai kliinisinä protokollina, joita toteuttavat moniammatilliset tiimit. Potilaan yksilölliset tekijät—ikä, muut sairaudet, raskaus tai potilaan toiveet—otetaan huomioon hoitosuunnitelmaa laadittaessa, mutta pyritään säilyttämään perusperiaate, että potilaalle tarjotaan parhaan saatavilla olevan hoidon.

Standardihoito eroaa tutkimushoidosta; kokeelliset hoidot kuuluvat yleensä kliinisiin tutkimuksiin, joissa hoitovasteita ja turvallisuutta tutkitaan. Eettisten periaatteiden mukaan potilaan informoitua suostumusta, tasapuolinen pääsy hoitoon ja potilaan arvojen huomioiminen ovat olennaisia.

Esimerkkejä voivat olla syövän hoitosuositukset, sydän- ja verisuonitautien hoito-ohjelmat sekä infektiopreventio ja hoitokäytännöt, joissa noudatetaan ajantasaisia ohjeita.