Sphingolipidejä

Sphingolipidejä ovat lipidejä, joiden perusrakenne pohjautuu sphingosinesiin eli sphingosiiniin, pitkäkuituiseen, aminohapponaiseen sukkulahaan. Näiden yhdisteiden yleinen rakenne muodostuu ceramidin, jossa sphingosinesiini sijaisee rasvahapon kanssa amidirakenteessa. Ceramidi on sphingolipidiryhmän keskeinen ydin, josta voidaan edelleen johtaa useita erilaisia yhdisteitä.

Suurin osa sphingolipideistä jaetaan kappaleisiin, kuten ceramidiin, sphingomyeliineihin (sphingomyeliinit), sekä glykolipideihin. Glykolipideihin kuuluvat cerebrosidit ja gangliosidit, jotka sisältävät yksinkertaisia tai monimutkaisia sokeriryhmiä. Sphingolipideihin liittyy myös sulfaattimuotoja ja muita derivaatteja. Näiden yhdisteiden syntetisointi ja muokkaus tapahtuvat pääasiassa endoplasmakalvostossa ja Golgin laitteistossa, ja niiden lopulliseen muodostumiseen vaikuttavat useat entsymaat, kuten ceramidi, sphingomyeliini- ja glykolipidin syntetaasit.

Toiminnot vaihtelevat suuresti: ne toimivat sekä solukalvon rakenteellisina komponenteina että signaalien välittäjinä. Ceramidi ja sen johdannaiset voivat toimia solun stressisignaaleina ja vaikuttaa solujen kasvun, erilaistumisen sekä programoitujen solukuolemien säätelyyn. Glykolipideillä puolestaan on tärkeä rooli solujen tunnistuksessa ja soluvälisten vuorovaikutusten säätelyssä, erityisesti hermostossa ja immuunisissa vasteissa.

Sphingolipideillä on merkitystä terveyden ja sairauksien kontekstissa. Lakisissa tiloissa epäonnistunut hapetus tai hajoaminen voi johtaa tilausten kuten Niemann-Pick-, Gaucher- tai Tay–Sachs -kaltaisiin lysosomaalisiin sairauksiin, joissa kertyy vääränlaisia lipidejä. Sphingolipidejä tutkitaan laajasti lipidomitiksessa ja solujen membraanifysiikan tutkimuksessa.