Solurakennetta

Solurakennetta tarkoittaa solun sisäistä järjestäytymistä, jossa solun toiminta jaetaan erillisiin tiloihin ja rakenteisiin. Solut voidaan jakaa prokaryoottisiin ja eukaryoottisiin; prokaryooteissa, kuten bakteereissa ja arkeoneissa, ei ole ydin ympäröivää tumaa, ja perintöaines sijaitsee nukleoidin alueella. Eukaryoottisissa soluissa puolestaan on ydin sekä monia erikokoisia organelleja.

Solukalvo, eli plasmalemma, ympäröi solua ja koostuu kaksikerroksisesta fosfolipidimembraanista proteiineineen. Kalvo säätelee aineiden kulkua soluun ja sieltä ulos sekä vastaanottaa solujen välisiä viestejä. Solun sisätilat täyttää solulima, jossa sijaitsevat suurin osa soluelimistä sekä solun tärkeimmät reitit.

Ydin on suurin toiminnallinen keskus eukaryoottisissa soluissa; siellä sijaitsevat kromosomit ja RNA:n tuotanto. Ydinpuoli ja sen ydinverkon ympäristöllä on oleellinen rooli geenien ilmentymisessä.

Endomembraanijärjestelmä koostuu muun muassa rakkula- ja putkimaisesta endoplasmisesta retikulumista (ER), jonka karkealla ER:llä on ribosomeja proteiinisynteesiin, sekä sileällä ER:llä osallistutaan lipidien tuotantoon ja detoksikaatioon. Golgin laite muokkaa ja pakkaa proteiineja, kun lysosomit ja vakuolit osallistuvat aineiden hajotukseen ja varastointiin.

Mitochondriot tuottavat solun energiantuotannon ATP:ta hapetus- ja+ riippuvaisessa prosessissa. Solun tukirangan muodostavat sytoskeletin osat, kuten mikrotubulukset, mikrofilamentit ja välikankaat. Kasvi- ja sienisolut eroavat toisistaan soluseinän koostumuksellaan (esim. selluloosa kasveissa) ja joillain erityisillä soluelinillä.

Solurakenne vaikuttaa solujen toimintaan, aineenvaihduntaan ja solujen sopeutumiseen ympäristöön.