Silikaatteja

Silikaatit ovat laaja ryhmä epäorgaanisia yhdisteitä ja mineraaleja, jotka muodostuvat piistä (Si) ja hapesta sitoutuneina SiO4-tetraedreihin. Näiden tetraedreiden kytkeytyminen toisiinsa eri tavoin muodostaa monenlaisia rakenteita ja siten erilaista silikaattien kemiallista ja mineraalista luonnetta. Silikaatit muodostavat suurimman osan Maan kivilajien mineraalimäärästä ja niitä esiintyy sekä magmamaisissa että sedimentaarisissa ja metamorfisissa ympäristöissä. Niillä on keskeinen rooli sekä geologisessa kiertokulussa että teollisuudessa.

Silikaatit luokitellaan polymerisaation asteen perusteella seuraavasti: nesosilikaatit, joissa SiO4-tetraedrit ovat erillään toisistaan; sorosilikaatit, joissa tetraedrit muodostavat pieniä pareja; cyklosilikaatit, joissa tetraedrit muodostavat renkaisia rakenteita; inosilikaatit, joissa tetraedrit muodostavat ketjuja (yksittäisketjut kuten piiroksen tyypit ja kaksinketjut kuten amphibolit); phyllosilikaatit, joissa rakennetta muodostavat kerrostuneet lehdet (mika ja save- sekä kerrosmineraalit); sekä tectosilikaatit, joissa SiO4-tetraedrit muodostavat kolmeulotteisen kehikon (kvartsi ja feldsparit).

Esimerkkejä: nesosilikaattien oliviini (Mg-Fe-heden), cyklosilikaattien beryl, inosilikaattien pyrokseeni ja amphiboli, phyllosilikaattien muskovali ja clays, sekä tectosilikaattien kvartsi ja feldspatit. Silikaatit esiintyvät laajasti kivilajeissa ja niitä hyödynnetään teollisuudessa lasin, sementin, keramiikan ja muiden rakennusmateriaaleiden raaka-aineina.

Terveys- ja turvallisuusnäkökulmasta kiteinen piidioksidi voi aiheuttaa keuhkoaltistuksessa silikoosia, joten havaitsemisessa ja käsittelyssä on kiinnitettävä huomiota asianmukaisiin työterveys- ja suojelutoimiin.