Signaalitason

Signaalitaso tarkoittaa signaalin voimakkuutta tai tehoa käytetyssä viite- ja impedanssijärjestelmässä. Se voidaan ilmaista jännitteenä (arvo RMS), tehona tai virrana, ja yleisimpiä mittayksiköitä ovat voltit, watti sekä logaritmisiin skaaloihin perustuvat dB-arvot kuten dBV, dBu, dBm, dBmV ja dBµV.

Signaalitason määrittely riippuu viiteimpedanssista. Sama arvo voi tarkoittaa eri asioita eri järjestelmissä. Esimerkiksi dBm mittaa tehoa suhteessa 1 milliwattiin, kun taas dBV mittaa jännitetta suhteessa 1 voltin referenssiin. Usein käytettyjä viite- ja referenssiarvoja ovat 50 ohmia (RF/telekom) sekä 600 ohmia (vanhat audiotietojärjestelmät).

Käyttökohteita on monia: analogisissa ja digitaalisissa järjestelmissä signaalitaso määrittää, millainen dynaaminen alue signaali käyttää ja millainen riski on klippaantumiselle ennen A/D- tai D/A-tason rajojen saavuttamista. Radiotekniikassa signaalitaso vaikuttaa vastaanoton onnistumiseen ja linkkibudjettiin. Mittaukset suoritetaan laitteilla kuten oskilloskoopilla, spektrianalysaattorilla sekä RF- tai äänitasomittareilla.

Hyvä käytäntö on pitää signaalitasot sopivina, jotta SNR pysyy hyvänä ja laitteistolle asetettujen rajojen ylitys vältetään. Standardit ja laitevalmistajat määrittävät usein suositellut tasot eri sovelluksiin, mikä auttaa suunnittelussa, mittauksessa ja järjestelmätoiminnan varmistamisessa.