Seulontatarkastukset

Seulontatarkastukset ovat järjestelmällisiä tarkastusmenetelmiä, joiden tarkoituksena on löytää suurista väestö- tai tuotantoryhmistä ne yksilöt, joilla saattaa olla sairaus, tila tai virhe, ennen oireiden ilmenemistä tai ennen lopullista diagnoosia. Seulontatarkastukset voivat kohdistua ihmisiin (terveydenhuollon seulonnat) sekä elintarvikkeisiin, tuotteisiin tai prosesseihin (laadunvalvonta).

Terveydenhuollossa seulontatutkimukset ovat usein väestötasoisia ohjelmia, joissa valitaan tutkittavat riskiperusteisesti, suoritetaan alkukoe ja mahdollisesti seuraava vahvistava tutkimus, jos tulos on positiivinen. Esimerkkejä ovat rintasyövän ja kohdunkaulan syövän seulonnat sekä vastasyntyneiden aineenvaihdunnan seulonta. Teollisuudessa seulontatarkastukset voivat tarkoittaa näytteiden ottoa, erilaisia testejä ja visuaalista tarkastusta virheiden varalta tuotannossa.

Keskeisiä käsitteitä ovat testin herkkyys (kyky tunnistaa oikeat tapaukset) ja spesifisyys (kyky välttää virheellisiä positiivisia), sekä tulosten tulkinta ja seuranta: positiivinen seulonta johtaa usein lisäselvitykseen tai diagnoosiin. Seulontajärjestelyjen onnistuminen riippuu ohjelman suunnittelusta, kohdentamisesta, osallistumisesta sekä resursoinnista, ja niihin liittyy usein myös eettisiä näkökulmia sekä tietosuoja.