Sekundääriemissioita

Sekundääriemissioita, eli sekundäärisäteilyä, tapahtuu kun varatut hiukkaset, kuten elektronit tai ionit, osuvat pintaan. Tämä törmäys voi vapauttaa toissijaisia elektroneja tai muita hiukkasia pinnalta. Ilmiö on yleinen esimerkiksi tyhjiöputkissa, elektronsondimikroskopiassa ja plasmateknologiassa.

Sekundääriemissioiden määrä riippuu monista tekijöistä, kuten törmäävien hiukkasten energiasta ja tyypistä, sekä pintamateriaalin ominaisuuksista. Pienillä energioilla vapautuneiden sekundäärihiukkasten määrä on tyypillisesti pieni, mutta se kasvaa hiukkasten energian noustessa tiettyyn pisteeseen asti. Eri materiaalit reagoivat eri tavoin, ja pintakäsittelyt voivat muuttaa sekundääriemissioiden tehokkuutta.

Sekundääriemissioilla on sekä hyödyllisiä sovelluksia että haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi kuvaputkitelevisioissa ja ilmakehän tutkimuksessa niitä hyödynnetään. Toisaalta ne voivat aiheuttaa häiriöitä herkissä elektronisissa laitteissa, kuten satelliiteissa, ja niitä pyritään minimoimaan näissä tapauksissa suunnittelulla ja materiaalivalinnoilla. Ilmiön ymmärtäminen on tärkeää monilla fysiikan ja tekniikan aloilla.