Sekundäärielektroniemissiokerrointa

Sekundäärielektroniemissiokerroin, usein merkitty symbolilla $\delta$, on materiaalitieteen ja fysiikan käsite, joka kuvaa elektroneja, jotka vapautuvat materiaalin pinnasta, kun toiset elektronit (primaariset elektronit) osuvat siihen. Se määritellään primaaristen elektronien määrän suhteena vapautuneiden sekundäärielktronien määrään. Toisin sanoen, jos yksi primaarinen elektroni osuu pintaan ja saa aikaan keskimäärin 0,5 sekundäärielktronia, $\delta = 0,5$. Jos se saa aikaan 2 sekundäärielktronia, $\delta = 2$.

Sekundäärielektronit syntyvät, kun primaaristen elektronien liike-energia siirtyy materiaalin elektroniverkkoon. Tämä energian siirto voi kiihdyttää materiaalin omia elektroneja niin, että ne ylittävät pinnan sidontaenergian ja poistuvat materiaalista. Sekundäärielektroniemissiokerroin riippuu useista tekijöistä, kuten primaaristen elektronien energiasta, materiaalin pinnan ominaisuuksista (esim. karheus, saasteet) ja materiaalin elektronisesta rakenteesta.

Korkea $\delta$-arvo voi johtaa elektronien vahvistumiseen, mikä on hyödyllistä esimerkiksi kuvaputkissa ja valomonistinputkissa. Alhainen $\delta$-arvo puolestaan auttaa estämään positiivisten varausten kertymistä pinnoille esimerkiksi tyhjiössä. $\delta$:n tunteminen on tärkeää ymmärrettäessä elektroniputkien, hiukkaskiihdyttimien ja plasman vuorovaikutusta pintojen kanssa.