STLformaateissa

STL-formaatit ovat 3D-mallien pinnan geometrian esityksiä, joissa kappale kuvataan trianguloituna verkkona. Ne ovat erityisen yleisiä 3D-tulostuksessa sekä CAD- ja CAM-työprosesseissa, joissa tarvitaan yksinkertainen ja laajalti tuettu pinnan kuvaus. STL kuvaa ainoastaan pinnan muodon; se ei sisällä mittayksiköitä, värejä, materiaaleja tai muita metatietoja kuten tekstuureja tai topologia-tietoja.

STL-formaatit jakaantuvat kahteen päämuotoon: ASCII STL ja Binary STL. ASCII STL on ihmisen luettava tekstitiedosto, jossa kukin kolmio määritellään esimerkiksi "facet normal nx ny nz", "outer loop", "vertex x y z" -riveillä, ja lopuksi "endfacet" sekä "endsolid". Binary STL on huomattavasti tiiviimpi: se alkaa 80-tavuisella otsikolla, jonka jälkeen seuraa 4-byte kokonaisluku, joka kertoo kolmioiden määrän. Sitten jokainen kolmio tallennetaan 50 tavun lohkossa: 12 float-arvoa (normaalivektori ja kolme pistettä varten) sekä 2-byte attribuuttikoodi.

Rakenne: Jokainen kolmio määritellään kolmesta kärjestä (x, y, z -koordinaatit) sekä mahdollisesta normaalivektorista. ASCII-versiossa normaalien kuvaus on valinnainen, ja jokainen kolmio muodostetaan "facet", "outer loop" ja "vertex" -riveillä.

Rajoitteet: STL ei sisällä topologiaa, värejä, materiaaleja tai mittayksiköitä, eikä se sisällä metatietoja. Virheille altis rakenteena voi johtaa tulostusongelmiin, jos malli sisältää päällekkäisiä tai epäjohdonmukaisia kolikoita tai mittasuhteiltaan epäselviä pisteitä.

Historia ja käyttö: STL kehitettiin 1989 3D Systemsin stereolitografiassa. Siitä on tullut de facto -standardi pinnan geometrian vaihtoon 3D-tulostus- ja CAD-pipelineissa, kiitos sen yksinkertaisuuden ja laajan tuen. Laajempien ominaisuuksien, kuten värien ja materiaalien, vaatimuksissa käytetään usein muita formaatteja (esim. AMF, 3MF), mutta STL pitää pintansa yleisenä ja helpompana vaihtomuotona.