Säteilyhoitotekniikat

Säteilyhoitotekniikat viittaavat erilaisiin menetelmiin, joita käytetään syövän hoitoon ionisoivalla säteilyllä. Tavoitteena on tuhota syöpäsoluja tai estää niiden kasvua samalla minimoiden vahingot ympäröiville terveille kudoksille. Yleisimmät säteilyhoitomuodot ovat ulkoinen säteilyhoito ja sisäinen säteilyhoito eli brakyhoito.

Ulkoinen säteilyhoito, jota kutsutaan myös perkutaaniseksi säteilyhoidoksi, annetaan laitteella, joka sijaitsee potilaan ulkopuolella. Laitteet, kuten lineaarikiihdyttimet, tuottavat korkeaenergisiä röntgensäteitä tai elektronisäteitä, jotka kohdistetaan tarkasti kasvaimen alueelle. Tekniikoita, kuten kolmiulotteisesti mukautettu säteilyhoito (3D-CRT) ja intensiteettimoduloitu säteilyhoito (IMRT), käytetään annoksen jakautumisen optimointiin ja terveiden kudosten suojelemiseksi. Stereotaktinen säteilyhoito on tarkempi muoto, jota käytetään pienempien, tarkasti rajattujen kasvainten hoitoon pienemmällä määrällä hoitokertoja.

Sisäinen säteilyhoito, eli brakyhoito, sisältää radioaktiivisen lähteen sijoittamisen suoraan kasvaimen sisälle tai sen välittömään läheisyyteen. Tämä voi tapahtua pysyvästi (pieniannoksinen brakyhoito, LDR) tai väliaikaisesti (suuriannoksinen brakyhoito, HDR) käyttäen erilaisia sovittimia ja kapseleita. Brakyhoito mahdollistaa suuren säteilyannoksen antamisen kohdealueelle hyvin pienellä etäisyydellä, mikä vähentää ympäröivien kudosten altistumista. Säteilyhoitotekniikoiden valinta riippuu syövän tyypistä, sen sijainnista, koosta ja potilaan yleiskunnosta. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti sädehoitolääkärin, fyysikon ja hoitajien yhteistyönä.