Rokotteissa

Rokotteissa viitataan biologisiin valmisteisiin, jotka stimuloivat immuunijärjestelmää tuottamaan muistivasteen vastaa patogeeniä vastaan ilman että henkilö sairastuu itse taudinaiheuttajaan. Rokote voi sisältää eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia, inaktivoituja (tapettuja) taudinaiheuttajia, yksittäisiä proteiineja tai niiden osia sekä genetiikkaan perustuvia materiaaleja, jotka opettavat immuunijärjestelmän tunnistamaan taudinaiheuttajan ominaisuuksia. Usein rokotteet sisältävät apuaineita, jotka parantavat immunisoitumista tai säilyvyyttä.

Rokotteen vaikutus perustuu immunologiseen muistutukseen: kun rokotteessa esitetyt antigeenit kohtaavat todellisen taudinaiheuttajan, immuunijärjestelmä voi reagoida nopeasti ja estää taudin vakavan ilmenemisen. Erilaisia rokotteita ovat live-attenuoidut, inaktivoidut, subunittu- eli proteiinipohjaiset, toksoidit, konjugaatio-rokotteet sekä modernit mRNA- ja virusvektori-rokotteet.

Rokotukset ovat suuria lääketieteellisiä menestyksiä, jotka ovat vähentäneet tai poistanut monia taudeja sekä suojanneet yksilöitä että yhteisöjä, vähentäen sekä sairaalahoitoja että kuolemia. Turvallisuusvalvonta ja riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että yleisesti rokotteet ovat turvallisia; haittavaikutukset ovat tavallisesti lieviä, ja vakavia reaktioita esiintyy harvoin. Kriittinen osa on rokotteiden saatavuus ja logistiikka: kylmäketju, oikea annostelu sekä aikataulutettu rokotusohjelma.

Suomessa rokotusohjelmat noudattavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suosituksia, ja rokotekattavuuden tavoitteena on estää taudinaiheuttajien leviäminen sekä suojella haavoittuvaisia ryhmiä.