Rokotekattavuutta

Rokotuskattavuus tarkoittaa sitä, millainen osa määritellystä väestöstä on saanut yhden tai useamman rokotteen tietyn rokotusohjelman mukaisesti. Yleensä kattavuuden arvo esitetään prosentteina ja se voidaan laskea eri ikäryhmissä sekä eri rokotteiden tai sarjojen osalta (esimerkiksi DTP3, MMR, poliorokotteen sarja).

Mittaaminen perustuu sekä hallinnollisiin rekistereihin että väestötutkimuksiin. Hallinnolliset rekisterit koostuvat rokotuskorteista ja kansallisista rokoterekistereistä, kun taas kyselyt (esimerkiksi DHS ja MICS) antavat väestön itse ilmoittamaa tai tilastoitua tietoa. Denominointi perustuu usein syntymävuoden tai ikäryhmän perusteella määriteltyyn kohderyhmään.

Rokotuskattavuus on keskeinen mittari kansanterveydessä. Korkea kattavuus vähentää tartuntatautien esiintyvyyttä, estää epidemioita ja edesauttaa laumasuojan muodostumista. Se ohjaa rokotusohjelmien priorisointeja, resurssien kohdistamista sekä viestintää ja kansalaisten rokotuspäätöksiä.

Kattavuuteen vaikuttavat tekijät ovat moninaisia: terveydenhuollon saavutettavuus, rokotteiden saatavuus ja kylmäketju, julkinen luottamus rokotteisiin, kulttuuriset ja sosioekonomiset tekijät sekä väestön liikkuvuus ja maahanmuutto. Haasteina huomioidaan tiedon puutteet, rekisterien epätarkkuudet sekä alueelliset ja ryhmäkohtaiset erot.

Globaalisti rokotekattavuus seuraa sekä kansallisia ohjelmia että kansainvälisiä tavoitteita, kuten WHO:n ja UNICEF:n seurantaraportteja sekä erilaisia maailmanlaajuisia rokotusaloitteita. Rokotekattavuuslukuja käytetään ohjaamaan politiikkaa, immunointiohjelmia ja terveydenhuollon kehittämistä kohti kattavampaa rokotuskattavuutta.