Resistansseja

Resistanssi, resistanssit tai vastukset ovat sähköpiireissä sellaisia ominaisuuksia, jotka rajoittavat sähkövirran kulkua. Resistanssi määrittää, kuinka helposti virta virtaa piiriä pitkin; suurempi resistanssi rajoittaa virtaa enemmän. Ohmin lain mukaan jännitteen ja virran suhde on V = I · R, ja SI-yksikkö resistanssille on ohmi (Ω). Resistanssin arvo ja toleranssi ilmoitetaan usein komponentin kyljessä tai valmistajan tiedoissa.

Resistanssit jaetaan pääasiassa kiinteisiin ja muuttuvien resistanssien ryhmiin. Kiinteät vastukset voivat koostua hiili- tai metallifilmistä, ja niitä on erikokoisia sekä ne toimivat virran rajoittajina, jännitteiden jakajina tai virran mittaamisen osana piireissä. Muuttuvia vastuksia edustavat esimerkiksi potentiometrit ja trimmervastukset, joita käytetään säätö- ja kalibrointitilanteissa.

Erikoistyyppisiä resistansseja ovat termistori, jonka arvo muuttuu lämpötilan mukaan (NTC- tai PTC-tyypit), sekä valoon reagoiva vastus (LDR, fotoreistor), joka muuttaa vastusarvoaan valon voimakkuuden perusteella. Lisäksi on sulamiskestävissä vastuksissa käytettyjä komponentteja, joita voidaan käyttää sekä suojauksessa että virtapiirien lujuuden parantamisessa. Lämpötilakertoimet ja muut ominaisuudet vaikuttavat arvoon ympäristön mukaan, mikä on tärkeää suunnittelussa.

Käyttö ja suunnittelu: resistansseja käytetään jännitteiden jakamiseen, virran rajoittamiseen, referenssijännitteiden tuottamiseen sekä signaalin sovittamiseen eri komponenttien välillä. Toleranssi ilmoittaa, kuinka tarkka vastusarvo on, ja se vaihtelee tyypillisesti ±1 %, ±5 % tai harvemmin pienemmillä arvoilla. Värit ja koodaus ovat yleisiä tysisarvojen lukemisessa massatuotteissa.

Mittaus resistanssien kanssa kannattaa tehdä pois päältä tai irroitettuna, jotta mittaus ei häiriinny muista piireistä. In-circuit-mittaus voi antaa vääriä lukemia johtojen ja muiden komponenttien vaikutuksesta.