Rekombinaatiokäyttäytyminen

Rekombinaatiokäyttäytyminen, suomeksi myös rekombinaatio- tai ylirajoituskäyttäytyminen, on ilmiö petoeläimillä, erityisesti punaketulla (Vulpes vulpes), jossa yksilö, joka on ylittänyt reviirinsä tai lauman alueen, pyrkii välttämään kohdattavansa alkuperäisen yksilön tai ryhmän. Tämä käyttäytyminen ilmenee usein, kun yksilö on ajautunut vieraalle alueelle esimerkiksi ravinnonhaun tai pakenemisen seurauksena. Sen sijaan, että se yrittäisi taistella tai pysyä alueella, rekombinaatiokäyttäytyminen saa yksilön vetäytymään nopeasti ja etsimään uuden elinpaikan tai alueen.

Ilmiön uskotaan liittyvän reviirien puolustukseen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön. Vieraalla alueella olevan yksilön kohtaaminen voi johtaa konflikteihin, jotka kuluttavat energiaa ja voivat aiheuttaa vammoja. Vetäytymällä petoeläin minimoi nämä riskit ja säästää voimavarojaan uusien elinolosuhteiden etsimiseen ja sopeutumiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että rekombinaatiokäyttäytyminen on yleisempää nuorilla tai heikommilla yksilöillä, jotka ovat vähemmän todennäköisesti menestyviä alueellisissa konflikteissa.

Tämä käyttäytymismalli on tärkeä osa lajin sosiaalista dynamiikkaa ja populaation säätelyä, auttaen leviämisessä ja uusien alueiden kolonisaatiossa samalla kun se ehkäisee tarpeettomia ja potentiaalisesti vaarallisia kohtaamisia.