Redoxindikaattorit

Redoxindikaattorit ovat yhdisteitä, jotka muuttavat väriään tietymällä redoxipotentiaalilla (Eh) oksidaatio- ja pelkistystilan muuttuessa. Ne toimivat indikaattoreina hapetus-pelkistymisreaktioissa ja niiden värieroja voidaan havainnoida visuaalisesti tai spektrallisesti. Useimmat redoxindikaattorit ovat reversiibelejä redox-pariensa kanssa, jolloin ne reagoivat nopeasti sekä pelkistyessä että hapetuessa. Niiden käyttö perustuu siihen, että ne muuttavat värinsä tietyssä potentsiaalissa, jolloin ne osoittavat reagointiprosessin loppua tai tilan muutosta.

Redoxindikaattoreita käytetään erityisesti redox-titraatioissa end pointin merkinä, sekä elektrokemian ja biokemian sovelluksissa, kuten mikrobiologisissa mittauksissa ja solujen tuottaman redoksisignaalin mittauksissa. Niitä voidaan käyttää myös virtaus- ja näytteenotto-sovelluksissa sekä ympäristö- ja elintarvikeanalytiikassa ilmaisemaan paikallisia redoksivaihteluita. Valinta riippuu tutkimuksen tarvitsemasta potentiaalin alueesta, pH-olosuhteista, värimuutoksen voimakkuudesta ja mahdollisista interferensseistä näytteessä. Erityisesti elektrodimenetelmissä indikaattorin valinnalla on oltava soveltuvuus kyseisen redoksireaktion nopeudet, stabiliteetti ja toistettavuus.

Esimerkkejä yleisesti käytetyistä redoxindikaattoreista ovat methyleenibluu (sininen oksidatiivisessa tilassa, pelkistetyssä väri muuttuu), resazuriini/resorufiini (sininen → vaaleanpunainen → väritön), ferroin (punertava/reaktiivinen punainen/väri muuttuu oksidoitumisessa) ja DCPIP (sininen oksidatiivisessa tilassa, pelkistetyssä väreltään väritön). Näitä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä analyysissä riippuen tutkittavasta redoksreaktiosta.