Radiologiset

Radiologiset viittaavat radiologiaan liittyviin ilmiöihin ja käytäntöihin. Radiologia on lääketieteen ala, joka hyödyntää kuvantamistekniikoita sairauksien diagnosointiin, seurantaan ja hoitoon. Kuvantamismenetelmistä yleisimmät ovat röntgenkuvaus, tietokonetomografia (CT), magneettikuvaus (MRI), ultraääni sekä ydinlääketiede, kuten positronemissio-tomografia (PET) ja SPECT-kuvaus, sekä radiofarmaseuttiset hoitomuodot.

Röntgen- ja CT-kuvauksia käytetään luurankojen, keuhkojen ja monien pehmytsopeutujen rakenteiden arvioinnissa, kun taas MRI tarjoaa erinomaista pehmeiden kudosten erottuvuutta. Ultraääni on kevyesti invasiivinen kuvausmenetelmä, joka soveltuu muun muassa pehmytkudosten, sikiön ja verisuonien tutkimukseen. Ydinlääketiede hyödyntää radioaktiivisia aineita kuvauksessa ja hoidossa, ja sen menetelmät voivat tarjota sekä diagnostista tietoa että kohdennettua terapiaa.

Interventiivi radiologia käyttää kuvan ohjausta erilaisten minimoitujen toimenpiteiden toteuttamiseen, kuten verisuonibiopsioihin, embolisaatioihin tai välineistön asettamiseen, sekä joidenkin syövän hoitojen kohdentamiseen. Nämä toimenpiteet voivat korvata avoimia kirurgisia leikkauksia tai täydentää niitä.

Turvallisuus ja koulutus ovat keskeisiä: säteilyaltistuksen minimoiminen noudattamalla ALARA-periaatetta, asianmukaiset suojamääräykset sekä jatkuva laadunvarmistus. Radiologian ammattilaiset, kuten radiologit, radiografit, ultraäänitekniikot ja nukleaarilääketieteen teknikot, työskentelevät yhdessä potilaiden kuvantamisen ja hoidon turvallisuuden ylläpitämiseksi.