RTDkäyriä

RTD-käyrät (vastuslämpötila-anturien käyrät) kuvaavat sitä, miten RTD:n resistanssi muuttuu lämpötilan funktiona. Niiden avulla voidaan muuntaa mitattu resistanssi sensorin määrittämään lämpötilaan. RTD:t ovat tunnettuja hyvästä lineaarisuudestaan ja toistettavuudestaan, ja niitä käytetään laajalti teollisuudessa sekä laboratorioissa.

Yleisimmät RTD-tyypit ovat platinasta valmistetut Pt100 ja Pt1000. Pt100 tarkoittaa, että 0 °C:ssa resistanssi on 100 Ω, Pt1000:lla 1000 Ω. RTD:t toimivat -200 °C:sta noin +850 °C:iin standardien IEC 60751 ja ITS-90 mukaan, vaikka käytännössä alue ja toleranssit riippuvat sensorista.

Perusmallin muodostaa Callendar–Van Dusen -yhtälö. T ≥ 0 °C: R(T) = R0 [1 + A T + B T^2]. T < 0 °C: R(T) = R0 [1 + A T + B T^2 + C (T − 100) T^3]. Näissä R0 on nolla- Celsius-resistanssi (esim. 100 Ω Pt100), ja A, B, C ovat kalibrointikertoimia (yleisesti A ≈ 3.9083×10−3 °C⁻¹, B ≈ −5.775×10−7 °C⁻², C ≈ −4.183×10−12 °C⁻⁴).

ITS-90 -standardi määrittelee standardisoinnin ja vastus-lämpötila -suhteet tarkkaa konversiota varten, ja IEC 60751 määrittelee tolereantit luokat (Class A ja Class B) sekä käytännön toleranssit.

Käytännössä lämpötilan mittaus RTD:llä edellyttää oikeanlaista kytkentää (kaksi-, kolmi- vai nelijohtimainen johto) ja huomioitava itsejäähy, joka vaikuttaa mittauksen tarkkuuteen. Resistanssin muunnoksen voi suorittaa taulukoiden, kalibrointikurvien tai laskukaavojen avulla.