Räjäytysliimauksessa

Räjäytysliimauksessa, tunnettu myös nimellä räjähdyshitsaus tai räjäytysyhdistäminen, on metallien yhdistämismenetelmä, joka hyödyntää räjähtävän aineen aiheuttamaa suurta painetta liittää metallilevyjä yhteen. Tämä prosessi perustuu kinetiikan muuntamiseen muodonmuutokseksi ja metallurgiseksi sidokseksi.

Menetelmän ytimessä on kahden metallikappaleen asettaminen päällekkäin siten, että toinen kappale, nk. "ajokappale" tai "liikkuva kappale", asetetaan kiinteän kappaleen, nk. "pohjakappaleen", päälle. Näiden kahden kappaleen väliin sijoitetaan räjähtävää ainetta, usein jauhemaisena tai prässättyinä levyinä, ja etäisyyttä säädetään nk. "tyhjötilan" avulla. Kun räjähtävä aine detonoidaan, se luo erittäin suuren paineen, joka kiihdyttää ajokappaleen suurella nopeudella kohti pohjakappaletta.

Suuren nopeuden törmäyksessä metallien pinnat muuttuvat voimakkaasti. Pinnan epäpuhtaudet ja oksidikerrokset poistuvat tai painuvat syrjään, paljastaen puhtaan metallin. Törmäyksen aiheuttama muodonmuutos luo nk. "liippausreunan", jossa metallit juuttuvat toisiinsa voimakkaasti, muodostaen metallurgisen sidoksen ilman varsinaista sulattamista. Tämä sidostyyppi on erittäin vahva ja pystyy yhdistämään materiaaleja, jotka ovat muuten vaikeasti liitettävissä perinteisillä hitsausmenetelmillä, kuten erilaisia metalleja keskenään.

Räjäytysliimauksessa soveltuu erityisesti suurten levyjen ja erilaisten metallien yhdistämiseen, ja sitä käytetään teollisuudessa esimerkiksi laivanrakennuksessa, paineastioiden valmistuksessa ja ydinvoimateollisuudessa. Menetelmän etuja ovat sen kyky yhdistää materiaaleja, joilla on suuri ero sulamispisteissä tai lämpölaajenemiskertoimissa, sekä korkea liitoksen lujuus. Haittapuolena on tarve käsitellä räjähtäviä aineita ja erikoistuneen laitteiston tarve.