Pääpreesensmuodot

Pääpreesensmuodot hänviittaavat Finnish verbien preesensin perusmuotoihin, eli indikaatin preesensin muotoihin. Näitä muotoja käytetään kuvaamaan käynnissä olevia toimintoja sekä yleisiä totuuksia ja toistuvia tekoja. Pääpreesens muodostetaan personoitujen endingien avulla ja se taipuu sekä yksikön että monikon muodossa.

Preesensi muodostuu verbin stemistä ja personōinti-päätteistä. Suomessa on useita verbikantoja, joilla on omat preesensin rakenteensa ja muotosääntöjensä. Yleisessä käytössä ovat seuraavat esimerkit: tehdä (minä teen, sinä teet, hän tekee, me teemme, teette, he tekevät) sekä kirjoittaa (minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa, me kirjoitamme, te kirjoitatte, he kirjoittavat). Tehdä- ja kirjoittaa-verbien muodot havainnollistavat, miten preesens voi ilmetä sekä stemin muutoksina että lisättyinä persoonapääteinä.

Osa verbeistä on epäsäännöllisiä ja niillä on erityisiä muotoja preesensissä, esimerkiksi olla: olen, olet, on, olemme, olette, ovat. Lisäksi joillakin verbeillä esiintyy järjestäytyviä konsonantti-graduksia tai vokaaliharmoniaa, mikä voi vaikuttaa vartalon ja päätteiden sointuun.

Käyttö: Pääpreesens välttelee usein tulevan ajan merkitystä lauseissa, joissa konteksti tai aikavihje antaa ymmärtää lähitulevaisuuden. Se on suomen kielen yleisin preesensin muoto, jota opetellaan ja käytetään päivittäisessä viestinnässä.

Lisätietoja: Suomen kielen verbitaivutus, konjugaatio ja taivutusluokat. Esimerkkilauseet: Minä teen kahvia. Hän kirjoittaa kirjeen. Me menemme kotiin.