Protektionismiin

Protektionismiin on talouspolitiikan suuntaus, joka pyrkii suojelemaan kotimaista teollisuutta ja työllisyyttä ulkomaiselta kilpailulta. Keskeisin protektionismin väline on kaupan esteiden asettaminen, joilla pyritään tekemään ulkomaisista tuotteista kalliimpia tai vaikeammin saatavilla kotimaan markkinoilla. Yleisimpiä protektionistisia toimenpiteitä ovat tullit, jotka ovat veroja tuontitavaroille, ja tuontikiintiöt, jotka rajoittavat tiettyjen tuotteiden määrää, jonka saa tuoda maahan.

Protektionismin kannattajat argumentoivat, että se auttaa ylläpitämään kotimaisia työpaikkoja, edistää kansallista turvallisuutta ja antaa kehittyville teollisuudenaloille mahdollisuuden kasvaa ilman kilpailua. Sen uskotaan myös tasapainottavan kauppataseita. Toisaalta kriitikot huomauttavat, että protektionismi voi johtaa kuluttajien korkeampiin hintoihin, vähentää tehokkuutta ja hidastaa globaalia talouskasvua. Se voi myös aiheuttaa vastatoimia muilta mailta, mikä johtaa kauppasotiin.

Historiallisesti monet maat ovat soveltaneet protektionistista politiikkaa eri aikoina. Teollisen vallankumouksen jälkeen protektionismi oli yleistä monissa kehittyneissä maissa. Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen yhteistyö ja vapaakaupan edistäminen alkoivat yleistyä. Viime vuosina protektionismin kaltaiset ajatukset ovat kuitenkin nousseet uudelleen esiin eri puolilla maailmaa taloudellisten epävarmuuksien ja globalisaation vaikutusten vuoksi. Päätös protektionismin soveltamisesta on usein monimutkainen, ja siihen vaikuttavat sekä taloudelliset että poliittiset tekijät.