Polymeeriyhdisteet

Polymeeriyhdisteet ovat aineita, joilla perusrakenne muodostuu pitkinä toistuvina yksikköinä, monomeereina. Monomeerien lukumäärä, järjestys ja rakenneosien haarautuminen vaikuttavat suuresti ominaisuuksiin, kuten mekaaniseen kestävyyteen ja lämpötilankestoon. Niitä on sekä luonnollisia (esim. selluloosa, proteiinit) että keinotekoisesti valmistettuja (muovit, keinokuidut).

Rakenteeltaan polymeerit voivat olla homopolymereja, kopolymeereja sekä lineaarisia, haaraisia tai ristiinlinkittyneitä (verkostoituneita). Ne voivat olla amorfeja tai kiteisiä; taktisuus ( isotaktinen, syndiotaktinen, ataktinen) vaikuttaa lämmön- ja optisiin ominaisuuksiin. Termoplastiset polymeerit sulaa ja muokkautuvat uudelleen, kun taas termosetit kovettuvat kiinteästi.

Syntetisointi tapahtuu eri tavoin: additiopolymerointi (radikaali-, kationinen tai anioninen), kondensaatiopolymerointi (sivuyhdisteen poisto) sekä ring-opening polymerointi joidenkin monomeerien kohdalla.

Ominaisuudet ja sovellukset määräytyvät molekyylipainon, jakauman, rakenteen sekä lämmön- ja kemikaalikeston mukaan. Polymeeriyhdisteitä käytetään muun muassa pakkaus- ja rakennusmateriaaleina, tekstiileinä, auto- ja elektroniikkakomponentteina sekä lääketieteessä. Kierrätys ja ympäristövaikutukset ovat keskeisiä nykyisessä käyttö- ja tutkimusympäristössä.