Polymeerisaostusmenetelmiä

Polymeerisaostusmenetelmiä ovat erilaisia tapoja valmistaa polymeerikalvoja ja -kalvoja ohuiden materiaalien valmistamiseksi. Nämä menetelmät soveltuvat monenlaisille polymeereille ja niitä käytetään monilla teollisuudenaloilla, kuten elektroniikassa, lääketieteessä ja pakkausteollisuudessa.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on liuospohjainen saostus. Tässä menetelmässä polymeeri liuotetaan sopivaan liuottimeen, ja liuos levitetään alustalle. Liuottimen haihtumisen tai saostusaineen lisäämisen seurauksena polymeeri kiteytyy ja muodostaa ohuen kalvon. Esimerkkejä liuospohjaisista menetelmistä ovat spin coating ja dip coating.

Kaasufaasisaostusmenetelmät perustuvat polymeerien saostumiseen kaasutilasta. Näitä menetelmiä käytetään usein, kun tarvitaan erittäin puhtaita ja tasaisia kalvoja. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi kemiallinen kaasufaasisaostus (CVD) ja fysikaalinen kaasufaasisaostus (PVD). CVD:ssä reaktiot tapahtuvat kaasufaasissa alustan pinnalla, kun taas PVD:ssä polymeerimateriaalia siirretään kaasufaasiksi fysikaalisin keinoin, kuten haihduttamalla tai sputteroimalla.

Muita polymeerisaostusmenetelmiä ovat sulapohjaiset menetelmät, kuten pursotus (extrusion), ja polymeeriliuosten hyytymisprosessit, kuten membraanien valmistuksessa käytettävä vaihtoero (phase inversion). Menetelmän valinta riippuu halutusta polymeerimateriaalista, kalvon ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta.