Platinapitoiset

Platinapitoiset ovat kemiallisia aineita, joissa on platina (Pt). Termi kattaa sekä platinametallit että sen yhdisteet ja pinnoitteet, joissa platina on osa rakennetta. Platinapitoiset materiaalit ovat tärkeitä erityisesti katalyysissä sekä elektrokemiassa ja lääketieteessä.

Esimerkkejä platinapitoisista aineista ovat: 1) metalliset platina- ja platina-seokset, kuten Pt, Pt-Ru ja Pt-Ni; 2) epäorgaaniset platinayhdisteet, kuten platina(IV) suolat (esim. H2PtCl6) sekä muut kloridi- ja oksidiyhdisteet; 3) Pt-koordinatoriyhdisteet ja -kompleksit, mukaan lukien lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut platinayhdisteet kuten cisplatin ja carboplatin; 4) platinapinnoitteiset materiaalit, kuten Pt/C-katalyytit ja muut Pt-pohjaiset elektrodi-pinnoitteet.

Sovellukset ovat laajat: teollisessa katalyysissä platinapitoisia aineita käytetään monissa prosesseissa kuten hydro- ja oksidatiivisissa reaktioissa sekä petrokemiassa. Polttokennojen katalyytit ja elektrodit hakevat platinan kestävyyttä ja aktiivisuutta. Lääketieteessä platinayhdisteet kuten cisplatin ja sen kierrospäät ovat käytössä kemoterapiassa. Platinapinnoitteet parantavat korroosio- ja kulutuskestävyyttä tietyissä sähköisissä sovelluksissa.

Valmistus ja käsittely vaihtelevat, mutta yleisesti platinayhdisteet syntetisoidaan pelkistämällä Pt(IV) suoloja tai pelkistämällä Pt-hiukkasia ja asettamalla ne tukemaan (esim. hiili). Platinapinnoitteita voidaan muodostaa elektrolyysillä, kemiallisella pelkistämisellä tai fyysisillä tarttumismenetelmillä. Koska platina on kallis ja harvinainen, kierrätys on tärkeä osa alan kiertotaloutta.

Ominaisuudet ja talous: platina on tiheä, korkealla sulamispisteellä varustettu sekä erittäin kestävä korroosion suhteen ja erinomainen katalyytti monissa reaktioissa. Näiden vuoksi platinapitoiset materiaalit ovat arvokkaita ja niiden käyttöä säätelee kustannukset; kierrätys ja kiertotalous ovat keskeisiä.