Plasmakudoksista

Plasmakudoksista on käsite plasman ja biologisten kudosten välisestä vuorovaikutuksesta. Se kuvaa plasman vaikutuksia soluihin ja kudoksiin sekä kudosten reaktioita näihin vaikutuksiin. Tutkimus kuuluu plasman lääketieteen kenttään, jossa tavoitteena on hyödyntää kylmää, ilmanpaineessa syntyvää plasmaa kudosten käsittelyyn.

Plasmaa tuotetaan useilla tavoilla, yleisintä on kylmä, ilmassa syntyvä plasma (cold atmospheric plasma, CAP). Laitteisiin kuuluvat esimerkiksi dielektriseen esteeseen perustuvat plasmanlähteet (DBD) sekä plasma-jetit. CAP:n tuottamat reaktiiviset happi- ja typpiyhdisteet sekä sähköiset kentät voivat vaikuttaa kudoksiin ilman merkittävää lämpövaikutusta.

Sovelluksia ovat haavojen paranemisen edistäminen, desinfektio ja bakteerien inaktivointi sekä biomateriaalien pinnanmuokkaus. Tutkimus kartoittaa myös CAP:n mahdollisuuksia syövän hoidossa sekä tulehduksellisten prosessien modulaatiossa. Tutkimusaiheeseen liittyy erityisen kiinnostus siihen, miten plasman aiheuttamat ionoidut ja elektroniset vaikutukset muokkaavat solujen toimintoja, solukalvon läpäisevyyttä ja geeniekspressiä.

Mekanismit perustuvat plasman tuottamiin reaktiivisiin happi- ja typpimolekyyleihin (RONS), ultraviolettisäteilyyn sekä sähköisiin kenttiin. Näillä tekijöillä voi olla sekä edistäviä että haitallisia vaikutuksia soluihin riippuen annoksesta, altistusajasta ja kudostyypistä. Turvallisuus ja haasteet liittyvät standardointiin, dosimetriaan sekä laitteen ja prosessin säätelyyn, sekä kudosten pitkäaikaisiin vaikutuksiin.

Plasmakudoksista on monialainen tutkimusalue, joka yhdistää fysiikan, tekniikan ja biolääketieteen. Sen etuina pidetään ei-termisiä hoitomahdollisuuksia ja sterilointia, mutta ala tarvitsee selkeitä standardeja ja lisätutkimusta.