Perusvalmiudet

Perusvalmiudet on suomalaisessa keskustelussa käytetty termi, jolla viitataan perustaitoihin ja -kykyihin, joita ihmisellä odotetaan olevan tai joihin hänellä on mahdollisuus saada tukea. Termi kuvaa laajaa kokonaisuutta: perusvalmiudet tarkoittavat lähtökohtia, joiden avulla yksilö voi osallistua koulutukseen, työhön, arkipäivän toimintoihin ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa perusvalmiuksia voidaan pitää perustaitojen kokonaisuutena, kuten lukemisen, kirjoittamisen ja laskennan perustaitoina sekä kielellisen kommunikaation, sosiaalisten taitojen, itsestä huolehtimisen valmiuksien sekä kyvyn toimia ryhmässä. Työelämässä perusvalmiudet voivat viitata yleisiin valmiuksiin suoriutua tehtävistä, aloitteellisuuteen, oppimiskykyyn sekä itsenäiseen työskentelyyn. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa perusvalmiudet voivat sisältää kyvyn hakea apua, ylläpitää päivittäisiä toimintakykyjä ja osallistua omien asioiden hoitoon.

Arviointi perusvalmiuksista on sektorikohtaista ja voi koostua havainnoinnista, testauksesta tai keskusteluista. Sen tarkoituksena on kartoittaa tuen tarvetta sekä suunnitella opetusta, ohjausta tai muita tukimuotoja. Termi ei ole yksi tiukasti standardoitu käsite; sen tarkka sisältö ja painopiste vaihtelevat kontekstin mukaan.

Sanana perusvalmiudet muodostuu sanoista perus + valmiudet; siinä korostuvat sekä itsenäiseen toimintaan riittävän osaamisen että elinikäisen oppimisen edellytykset.