Permissiivisyyden

Permissiivisyyden käsite kuvaa asennetta, jossa virallisia sääntöjä ja rajoituksia pidetään joustavina ja yksilön vapaata toimintaa suotavana tai sallittuna. Se viittaa yleiseen hyväksyntään tai neutraaliin suhtautumiseen käytäntöihin, arvoihin tai käyttäytymismalleihin, joita perinteisesti on pidetty rajoittavina tai moraalisesti arveluttavina. Permissiivisyyden määritelmä ja merkitys voivat vaihdella kulttuurisesti ja ajanjaksosta riippuen. Sanaa käytetään sekä moraalisessa että sosiologisessa keskustelussa, sekä kuvaamaan asennoitumista esimerkiksi seksuaalisuuden, käyttäytymisen kohtuullisen vapauttamisen, kasvatuksen ja lainsäädännön alueilla. Suomen kielen termi on lainasana; adjektiivi 'permissiivinen' on muokattu englannin sanasta 'permissive', jonka juurena on latinaan viittaava 'permittere' – sallia.

Käytännön konteksteja ovat esimerkiksi kasvatustiede, jossa permissivinen kasvatustyyli tarkoittaa vähemmän auktoriteettista kontrollia ja suurempaa lapsen autonomiaa, sekä yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalikasvatuksesta ja arvoeroista. Lainsäädännön ja julkisen politiikan yhteydessä permissivisyys viittaa harkittuun kirjoon sallittuja ja säädeltyjä käyttäytymismalleja sekä pyrkimykseen vähentää turhaa rajoitusta.

Kritiikki ja keskustelu painottavat tasapainon tarvetta: liiallinen permissiivisyys voi heikentää yhteiskunnallista koheesiota tai johtaa riskikäyttäytymiseen, kun taas liiallinen kontrolli voi kaventaa yksilön autonomiaa. Permissiivisyyden tulkinta riippuu arvoista, kulttuurisista normeista ja poliittisista tavoitteista.