Periytymiseen

Periytyminen tarkoittaa ominaisuuksien siirtymistä vanhemmilta jälkeläisille. Siirtomekanismit perustuvat geneettiseen materiaaliin, DNA:han, joka sijaitsee kromosomeissa. Geenien erilaiset alleelit sekä niiden vuorovaikutukset määräävät, millaiset ominaisuudet seuraavissa polvissa ilmentyvät. Periytyminen kattaa sekä fyysiset piirteet että alttiudet sairauksiin sekä muut geneettisesti määriteltävät ominaisuudet.

Mendel ja periytyminen. 1800-luvulla Gregor Mendel osoitti periytymisen peruslait, joissa alleelit voivat olla dominoiva tai resessiivinen, ja joissa ominaisuudet hajottuvat eli segregaatio sukusoluisiin. Hän myös osoitti, että joidenkin ominaisuuksien periytyminen seuraa tasaisesti toisen ominaisuuden periytymisestä riippumattomasti tapahtuvaa jakautumista. Näiden tulosten perusteella syntyi Mendelin genetiikan peruskäsitys.

Nykyinen näkemys periytymisestä laajenee. DNA:n ja kromosomien tutkimus sekä geenien paikantaminen kertovat, että ominaisuudet voivat olla yksinkertaisia tai monimutkaisempia: polygeeninen periytyminen, eri geenien yhteisvaikutukset sekä sukupuolittuneet piirteet. Epigenetiikalla tarkoitetaan mekanismeja, joissa ympäristötekijät voivat muuttaa geenien ilmentymistä ilman DNA-sekvenssin muutosta. Mutaatioilla ja rekombinaatiolla on myös tärkeä rooli periytymisessä.

Sovellukset ja merkitys. Periytymisen tutkimus tukee lääketieteellistä neuvontaa, sairauksien riskien arviointia ja hoitojen suunnittelua sekä maatalouden valintakäytäntöjä kasviperäisessä ja eläinlajikkeiden kehityksessä. Se on keskeinen osa biotieteen ja lääketieteen perusteita sekä geneettistä tutkimusta.