Perhekäytäntöihin

Perhekäytäntöihin on suomalainen termi, jota käytetään sosiologiassa ja perhe­tutkimuksessa kuvaamaan arkea rytmittäviä käytäntöjä, rutiineja ja normeja, jotka muodostavat perheen elämää. Perhekäytäntö voi viitata perhekäytäntöön (perheiden omiin tavoilla tehdä ja toimia) sekä perheiden harjoittamiin toimiin ja vuorovaikutukseen. Käsite kattaa muun muassa huolenpito- ja kasvatustoiminnan, kotitalouden työnjaon, viestintäkuvaukset, päätöksentekoprosessit sekä jaetut rituaalit aterioiden, pyhien ja vapaa-ajan ympärillä. Keskeistä on, miten perheet organisoituvat ja miten kulttuuriset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät muokkaavat näitä käytäntöjä.

Tutkimuksessa perhekäytäntöihin analysoidaan, miten rutiinit kehittyvät ja muuttuvat elämän siirtymävaiheissa, kuten vauvan syntyessä, lapsen aloittaessa koulun, työhön liittyvissä muutoksissa, muuttoliikkeessä tai sairaudessa. Menetelminä käytetään usein etnografiaa, haastatteluja, aikarutiinien kartoitusta sekä longitudinaalisia tutkimuksia. Tulokset ovat yhteydessä lapseen kohdistuvaan kehitykseen, parisuhteen laatuun, stressinhallintaan ja perheen yleiseen hyvinvointiin.

Perhekäytäntöihin liittyy käsitteitä kuten perhekulttuuri (perheen arvojen ja merkitysten kokonaisuus) sekä kasvatukselliset käytännöt (opettavat tai ohjaavat muuttujat perheessä). Näiden erottaminen selkeyttää, puhummeko ensisijaisesti päivittäisistä rutiineista, kulttuurisista merkityksistä vai kasvatuksellisista lähestymistavoista. Viime kädessä tiedon ymmärtäminen tukee valtion ja palveluiden suunnittelua sekä perhesuojelun ja lapsen hyvinvoinnin edistämistä.

See also: family routines, parenting, family culture, household labor, family dynamics.