Passiiviilmaus

Passiiviilmaus, eli passiivi, on suomen kielen verbin muoto, jossa tekemisen tekijä ei ole välttämättä mainittu. Passiivissa toiminta kohdistuu usein tekoon tai sen lopputulokseen, ei tekijään. Passiivia käytetään sekä arkikielessä että kirjoitetussa kielessä, kuten ohjeistuksissa, uutisissa ja tieteellisissä teksteissä, jolloin tarkoituksena on korostaa toimintaa tai tulosta.

Passiivin muodot muodostuvat pääasiallisesti kahdessa aikamuodossa. Nykyhetken passiivi ilmenee yleisimmin päätteillä -aan/-ään tai -ataan/-dään, riippuen verbin vartalosta ja vokaaliharmoniasta. Esimerkkejä ovat avataan (ovi avataan), kirjoitetaan (kirja kirjoitetaan), soitetaan, kysytään. Näiden muotojen avulla voidaan ilmaista, että jokin asia tehdään yleisesti tai säännönmukaisesti.

Menneen ajan passiivi muodostuu usein päätteillä -tiin tai -tiin (-tiin/ -tiin), jonka seurauksena sanoja kuten avattiin, kirjoitettiin, soitettiin, tehtiin, kysyttiin voivat syntyä. Nämä muodot viittaavat siihen, että teko tapahtui aiemmin ja sen tekijä jää usein epäselväksi.

Passiivin käyttöilmaisut voivat sisältää myös agentin ilmaisemisen, jos tekijä halutaan tuoda esiin. Tällöin käytetään usein ilmaisua kuten opettajan toimesta tai tekijä-nimitystä: Raportti kirjoitettiin opettajan toimesta. Passiivia käytetään silloin, kun halutaan korostaa teon kohdetta, sen yleistä kielteä, tulosta tai prosessia ilman, että tekijää tarvitsee määrittää.

Passiivi on yleinen ja monipuolinen keino rakentaa suomen kieltä, ja sen hallinta helpottaa sujuvaa ilmaisua sekä eri tyylilajeissa.