Parivertailujen

Parivertailujen käsite kattaa kaikkien mahdollisten kahden kohteen välisiä vertailuja. Niitä käytetään, kun halutaan arvioida erojen suuruutta tai vastaavuutta useammassa kohteessa samassa tutkimuksessa.

Tilastollisesti parivertailut ovat menetelmiä, joissa vertaillaan kukin pari toisistaan. Esimerkkejä ovat vertailevat analyysit hoitomuotojen, lajikkeiden tai muiden ryhmien välillä. Kun paripareja analysoidaan, on usein tarpeen hallita monien testien syntyviä virheitä, mikä vaatii p-arvojen korjauksia.

Yleisimmät korjausmenetelmät ovat Bonferroni, Holm-Bonferroni, Hochberg ja Benjamini-Hochberg. Tukeyn Honestly Significant Difference -post-hoc-testi on yksi esimerkki menetelmistä, joita käytetään, kun tehdään kaikkien parien vertailuja ANOVA-analyysin jälkeen, ja Dunnin testi soveltuu ei-parametrisiin tilanteisiin Kruskal-Wallis -tilanteissa.

Parivertailuja sovelletaan monilla aloilla, mukaan lukien psykologia, kliininen lääketiede, biologia, markkinointi ja laadunvarmistus. Niiden avulla voidaan arvioida, mitkä kohteet eroavat toisistaan ja kuinka suuret erot ovat käytännössä merkittäviä.

Esimerkki: neljä hoitomuotoa A, B, C ja D tuottaa kuusi parivertailua: A vs B, A vs C, A vs D, B vs C, B vs D ja C vs D. Kun tuloksiin sovelletaan virheiden hallintaa, alkuperäisten p-arvojen tulkinta muuttuu ja määräytyy, mitkä erot ovat tilastollisesti merkitseviä.

Parivertailujen suurin rajoitus on, että useat testit lisäävät virheellisen positiivisen tuloksen riskin, mikä tekee korjauksista usein konservatiivisia ja voi heikentää tilastollista voimaa. Näin ollen suunnittelussa on tärkeää valita sopivat menetelmät tutkimuksen tavoitteiden ja datan mukaan.