PARPinhibiittorit

PARP-inhibiittorit ovat syöpälääkkeiden luokkaa, jotka estävät poly(ADP-ribose) polymerase (PARP) -entsyymiä, erityisesti PARP-1 ja PARP-2. PARP:t osallistuvat yksijuosteisten DNA-vaurioiden korjaamiseen; estäminen heikentää solujen kykyä korjata vaurioita. BRCA1/2-mutaation tai muun homologous recombination (HR) -vikojen omaavien solujen kohdalla PARP-entsyymien esto johtaa DNA-vaurioiden kertymiseen ja solujen kuolemaan – ilmiötä kutsutaan synteettiseksi tappavuudeksi.

Käyttö ja indikaatiot: PARP-inhibiittoreita käytetään ensisijaisesti BRCA-mutaation omaavan HRD:n omaavien syöpien hoidossa. Ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa munasarjasyövän, rinnan- ja eturauhassyövän sekä haiman syövän hoidossa tietyissä tilanteissa.

Esimerkkejä ja annostus: Olaparib (Lynparza), Niraparib (Zejula), Rucaparib (Rubraca) ja Talazoparib (Talzenna) ovat yleisesti käytettyjä PARP-inhibiittoreita. Annossuositukset ovat yksilöllisiä ja riippuvat erityisestä indikaatiosta; lääkkeet otetaan suun kautta säännöllisesti.

Haittavaikutukset ja haasteet: Yleisimmät ovat anemia, trombosytopenia, pahoinvointi, väsymys ja päänsärky. Harvinaisina mutta vakavina riskeinä ovat myelodysplastinen oireyhtymä ja akuutti myelooinen leukemia (AML). Resistenssi voi kehittyä, esimerkiksi BRCA-tason palautumisen tai muiden DNA-korjausreittien muokkauksien kautta. Tutkimus etenee biomarkkereiden sekä yhdistelmähoitojen avulla.